Blogi

Terveiset Helsingin reissulta!

Anne Niskala, Letke (jäsen)

Tässä näitä minun huomioita Esittävien taiteiden keskuksen hommeleista siellä päin

Tilat: Miljöö oli very nice vanha tehdasalue, jossa kehitteillä muutakin kulttuuritoimintaa (voivat sitten olla helposti yhteistyössä). ETK:n tilat vanhassa kaasutehtaassa. Samassa tilassa toimi myös Oranssi ry(jokin nuorten hommeli), jonka kanssa yhteinen tuloaula ja keittiötilat. Tuloaula oli kiva, kun se oli ikäänkuin yhteinen oleskelutila, jossa sohva, pöytä, isot ikkunat, ajankohtaisia esitysjulisteita ja kirjahylly (loistoidea ois että tollasessa paikassa on tuollainen kaikille tarkoitettu tila, jossa voi vaikka lueskella kirjoja ja lehtiä, joita ois siellä valmiina). Heillä oli toimistohuone, jossa oli MONTA pöytää; tuottajan sekä niiden yhteistyökumppaneiden joiden kanssa nyt oli tekeillä jotain. Sitten oli kolme treenisalia, joissa yhdessä peili. Ei ollut varsinaista esitystilaa, vaan käyttävät tilojaan lähinnä harjoitustiloina joita vuokraavat myös ulkopuolisille (tuloja). Huonoa oli että tilassa hankala pitää esityksiä kun hätäuloskäynnin puuttuessa tilassa saa olla vain 60henk.kerrallaan. On siis sitten esityksiin saatava tilat erikseen. Treenisaleihin oli olemassa messumatot, joilla niitä saa vähän muutettua. Omaa valokalustoa ei ollut, vaan ryhmien pitää tuoda aina omat itse.

Toiminta: Esityksiä, workshppeja, seminaareja, kerran viikossa joogaa ja kehonhuoltoa, tekijöiden illanviettoja, kovasti satsaavat nyt ulkomaiden suuntaan eli kansainvälistymään

Purkaus-tapahtuma: Tilaisuus käynnistyi vähän jäykästi vaikka hauska "juopunut" portsari jakelikin "alkudrinkkejä" ja ns. outsidersina en oikein tiennynnä missä ja miten minun pitäisi olla. Oispa tilassa ollut jotain askarreltavaa esim.. Olin toki (vaikka salainen agentti olinkin, hehhhe) esitellyt itseni paikallisille toimijoille ja jutskaillut heän kanssaan tiloista ja toiminnasta, mutta sitten olin omillani. Lapissahan me oltas kyllä vähintään kahveet tarjottu pitkänmatkalaiselle, mutta ei nämä Hesalaiset semmossii.. Ois ollut hyvä, jos joku myöhemmin esiintyneistä musisoivista artisteista olisi jo alussa esiintynyt tilassa,niin ois ollu rennompaa (tilaisuus nimittäin rentoutui kyllä sitten kun musiikkia saatiin). Alku oli odottelua. En ala nyt raportoimaan esityksiä, joita tapahtumassa oli, mutta yleisesti ottaen minulle tuli mieleen, että tällaiset demotyyppiset ja kokeilevat esitykset on helposti vähän insidejuttuja, ja saattavat aueta huonosti ulkopuolisille. Minulle ne aukesivat ihan ok, mutta ajattelin nyt jotain ei-ammatikseen teatteria tekevää, siis perus-pirkkoa tai-pekkaa. Jos halutaan katsojia, jotka on jotain muuta kuin omia kavereita ja sukulaisia, niin olisi tapahtuma suunniteltava mielestäni tarkasti nimenomaan näiden tulevaisuudessakin meidän juttuja katsomaan tulevia silmälläpitäen (en tarkoita mielistelymiellyttämistä, mutta ainakin sitä että tilaisuudessa on helppo olla ja siellä olevilla jutuilla on oikeasti hyvä taso, että ne on kiinnostavia.eihän katsojaa pidä aliarvioida.ja tämä ei nyt tarkota etten olisi pitänyt mistään esityksistä, joita Helsingissä oli, osaa vaan jotka oli vähän semmossia..). Että niinku tuommonen yleisölle selkeästi suunnattu tapahtuma on oltava yleisöä palveleva ja ne illanvietot ym. tekijöiden yhteiset jutut on vähän erilaista toimintaa. Tuohon kai kuitenkin haluttiin ulkopuolisiakin katsojia kun kerran mainostettiin..?. Ruoka ei ollut ilmaista, vaikka mie niin esitteen perusteella luulin. Jäin sitten ruuatta kun ei ollut käteistä mukana :-)
Tiivistettynä: -tapahtuma avattava selkeästi vaikka se sitten olisi taiteellinenkin avaus -miten tehdä tilaisuudesta "kaikkien tilaisuus", jos se on suunnattu ulkopuolisille?

Loppua kohti tapahtumassa oli mitä mainioin meininki :-) Osittain vimppana olleen jutun ansiota.
Yritin viritellä ystävyystoimintaa, että tiedä vaikka innostuisivat tulemaan meillekin kylään sitten kun meillä jotain tapahtuu.
Muutamia tuttujakin tekijöitä tapasin :-)

Tervola 31.8.

Maria Gullsten

Letke ja Kulttuurirakka -hanke esittäytyivät Tervolassa 31.8.11. tuottajan ja läänintaiteilija Tuula Väisäsen toimesta. Ihan ensimmäiseksi saimme kuulla, kuinka tarpeeseen esitteemme tulee. Hienoa!!! Tätä mieltä oli ainakin Tarja Leinonen, joka hoitaa myös kulttuuriasioita kunnassa vapaa-ajan toimessaan. Hänen mielestään on ollut haastavaa ja työlästä lähteä etsimään mahdollisia tilattavia esityksiä, kun ei tiedä edes mistä etsinnät voisi aloittaa. Ja Tarjan mielestä oli ehdottomasti vain plussaa, että esitykset ovat oman maakunnan taiteilijoiden tekemiä.

Tervola on tunnettu kulttuuripitäjä, niin saimme kuulla, myös esittävän taiteen saralla. Mm. Rimpparemmin juuret ovat kunnassa puhumattakaan muista taiteilijoista eri taiteen aloilta. Kuitenkin suurista kulttuurin sisältövuosista on jo aikaa ja laaja harrastaminen on hiipunut huippuvuosista, joita Tarjan mukaan olivat 70- ja 80-luvuilla. Nämä huippuvuodet, ainakin esittävän taiteen osalta, ovat kulminoituneet Tarjan mukaan energiseen ja idearikkaaseen persoonaan, nyt jo edesmenneeseen  Satu Niiraseen, joka sai innostettua erityisesti lapsia ja nuoria mukaan kaikenlaiseen toimintaan. Ja näinhän se usein menee monellakin paikkakunnalla. Riittää, että on yksi innostunut tyyppi, joka puhaltaa eloa monenlaisiin esityksiin ja tapahtumiin harrastajavoimin toteutettavaksi. Ja mikäli lapset ja nuoret näkevät esityksiä ollessaan pieniä, ovat he todennäköisesti aikuisenakin herkemmin osallistumassa kylissä järjestettävään toimintaan. Ja se puolestaan pitää kyliä elinvoimaisena ja kulttuuririkkaina, johon myös Kulttuurirakka –hanke tähtää. 

Levi 9.4.

Maria Gullsten

Sanotaan, että sirkus saapuu kaupunkiin. Mutta tivoli voi tulla maaseudullekin, nimittäin Mehtätivoli.

Kauniina kevätpäivänä suuntasin nokkani kohti Leviä ja sen keskustaa eturinteiden edustalle, sillä sinne oli saapunut koko Suomea kiertänyt Mehtätivoli, joka on osa Maaseudulla tilaa elämälle -teemavuoden 2011 kiertuetta. Tämä kiertue on Manner-Suomen maaseuturahaston järjestämä yhteistyössä muiden tahojen kanssa ja sen tarkoituksena on tuoda esille maaseudun mahdollisuuksia asumiseen, elämiseen ja yrittämiseen. Monimuotoista maaseutua oli tarjolla siis, ja niin oli myös ohjelmakin.

Mehtätivolin ohjelmana päivän aikana oli monenmoista tanssista, lauluun ja muihin performatiivisiin osioihin. Oli myös pelejä ja leikkejä, makkaraa ja ennustuksia sekä aivan ihana karuselli, jolla sai lihasvoimavetoisesti ottaa niin kovat vauhdit kuin reisistä irtosi. Onneksi otin koko perheen mukaan tapahtumaan, sillä lapset tykkäsivät kovasti karusellista.

Myös hankkeita eri puolelta Lappia oli tapahtumassa esillä ja niin myös esittelin yleisölle Kulttuurirakan toimintaidean lyhyesti. Maakunnassa työskentelevä teatteri-ilmaisun ohjaajamme Minttu Törmänen on todellakin elävöittänyt maaseudun elämään harrastajateattereiden ohjaamisella kuten myös jakamamme taiteilijapalkkiot, jotka ovat pääsääntöisesti suuntautuneet esitysten ja tapahtumien tuottamiseen, jotka ovat kiertäneet ja tulevat kiertämään ympäri Lappia.

Lapin Ely-keskuksen suunnittelija Tanja Ylitalon kanssa jutustelimme päivän tapahtumasta ja muustakin ja hän innostui tekemään juttua omaan tiedotusvälineeseensä meidän perheestä siitä näkökulmasta, että olemme syntyperäisinä lappilaisina halunneet muuttaa Lappiin asumaan opintojen jälkeen. Kysymykset, joita Tanja esitti olivat tuiki tuttuja, mutta harvoinpa niitä tulee aktiivisesti ajateltua. Miksi palasitte Lappiin asumaan, mikä saa teidät täällä viihtymään ja pysymään jne? Kyllähän se vastaus on aika moneen se työ, sillä sen perässä sitä useimmiten muutetaan. Ja yhä parempaa on, että se työ olisi koulutusta vastaavaa ja mielekästä. Mutta myös muutkin tekijät ratkaisevat ainakin meidän perheessä, harrastukset ja luonnon läheisyys ovat tärkeitä.

Näitä asioita haluamme Kulttuurirakan ja Letken tiimoilta edistää esittävän taiteen teijöiden parissa. Työtä Lapin alueella, myös maaseudulla.

Ai niin, osallistuin Levin tapahtumassa kilpailuun, jossa piti kirjoittaa maaseudulle sopiva hankeidea lapulle ja yrittää heittää se onnistuneesti peltiämpäriin. Ideoin, heitin ja osuin. Sain palkinnoksi kehäkukan siemeniä, jotka nyt jatkavat kasvamista ikkunalaudallani. Niin, ja hankeideani – sehän liittyi tietysti esittäviin taiteisiin.   

26.5.

Letke Torniossa ja Ylitorniolla

Malla Alatalo

Siitä onkin kulunut jo lähemmäs kaksi kuukautta, kun Letke-tiimi vieraili Torniossa ja Ylitorniolla. Tämä pieni merkintä tulee siis armottomasti jälkijunassa.

Starttasimme Rovaniemen toimistoltamme 4. huhtikuuta aamutuimaan. Lumi oli tuolloin jo hyvää vauhtia hupenemassa, ja matka olikin vähällä jumahtaa jo Lapin taidetoimikunnan liittymään, missä Volvoni eturenkaat pureutuivat syvälle sohjoon. Ohi kulkenut poikaparka huudeltiin työntöavuksi ja niin päästiin liikkeelle.

Torniossa ensimmäinen tapaamisemme oli järjestetty sivistystoimenjohtaja Ilkka Halmkronan työhuoneeseen. Kanssamme keskustelemaan saapuivat edellä mainitun lisäksi kulttuurisihteeri Helena Junes, kansalaisopiston taideaineiden opettaja Liisa Kivimäki ja Aineen taidemuseon johtaja Katriina Pietilä-Juntura. Torniolaisten kanssa keskustelu kiinnittyi enimmäkseen lasten ja nuorten taidetarjontaan ja taidekasvatukseen. Torniolaiset opettajat, opetustoimi ja kulttuurialan toimijat ovat yhteistyössä laatineet Tornion koululaisten opetussuunnitelman kylkiäiseksi KOPSin eli kulttuuriopetussuunnitelman. Sen tavoitteena on, että kaikilla Tornion koululaisilla olisi asuinpaikasta tai koulun sijainnista riippumatta tasavertainen mahdollisuus tutustua eri kulttuuri- ja taidemuotoihin. Omiin korviini ajatus kuulostaa loistavalta. Tornion kouluissa on muuten myös nimetyt kulttuuriyhdysopettajat, jotka vastaavat koulun kulttuuriin liittyvistä asioista.

Kaupungintalolta jatkoimme matkaamme Lappian mediatalolle, jossa tapasimme Pohjoisen Kulttuuri-instituutin (PKI) projektipäällikön Veli-Pekka Rädyn. PKI:n ytimen muodostavat Lapin yliopiston taiteiden tiedekunta, Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun kaupan ja kulttuurin toimiala sekä Ammattiopisto Lappian kulttuurialan koulutus. Edustettuna on siis kolme koulutusastetta. Räty kertoi instituutin toiminnasta ja erityisesti sen laajoista yhteistyöverkostoista. Jospa Letke ja PKI saisivat lähitulevaisuudessa kehitettyä yhteistyökuvioita.

Torniosta jatkoimme matkaamme vielä Ylitorniolle. Tapasimme nuoriso-kulttuurisihteeri Maarit Honkaniemen, Meän opiston (kansalaisopisto) kanslistin Katja Tuukkasen, Ylitornion Mannerheimin lastesuojeluliiton edustajan Sari Alatulkkilan sekä Pekanpäässä perinnepohjaisia ohjelmapalveluita tarjoavan yrittäjän Anni Korven. Ylitorniolla juttu kulki ja pulppuili aiheesta toiseen sivuten jopa siivousjuttuja. Kulttuurin keskittyen kuitenkin kuulimme Ylitornion touhukkaasta kulttuurielämästä. Letken palveluista ylitorniolaiset kuulivat kiinnostuneina – tarvetta ”lähikulttuurille” tuntui olevan. Etelästä tulevien esiintyjien kuljettaminen kun tahtoo tulla kalliiksi.

Kotimatka meni mukavasti mutkan kautta, kun minä kuskina ajelin epähuomiossa raanujärventielle saakka, mutta saimmepahan saatella Tuulan Sinetän kodin kotiovelle saakka.

19.4.

Letke Utsjoella

Maria Gullsten

Valloittava kevätaurinko jatkoi kuntakierros -matkamme valaisemista, kun suuntasimme Inarista kohti pohjoista eli Utsjokea. Ikään kuin tämän kulttuurikylläisen päivän alkupalana saimme maistella herkullisia pannukakkuja, joita meille oli varta vasten laittanut Ulla Pirttijärvi-Länsman kotonaan Utsjoella. Herkkujen lomassa Ulla kertoi tämänhetkisiä kuulumisiaan työrintamalla, joissa oli mielenkiintoisia suunnitelmia mm. yhdistää musiikkia, tanssia ja visuaalista taidetta. Tämän lisäksi Ulla kertoi, kuinka oli koko eilisen päivän ommellut kiireen vilkkaa tyttärelleen uutta asua Saamelaisnuorten taidetapahtuman esiintymistä varten. Puku oli kuulemma denimiä ja siinä oli kauniita yksityiskohtia yllin kyllin. Puku olisi ehdottomasti bongattava Utsjoen koululla, jossa Saamelaisnuorten taidetapahtuma tänä vuonna järjestettiin ja jonne siis seuraavaksi suuntasimme.

Utsjoen koulu kuhisi lapsia ja nuoria ja tunnelma oli jännittynyt, sillä suurimmalla osalla heistä oli tapahtumassa esitys, jonka aihealueena oli tällä kertaa tanssi. Itselleni taidetapahtuma oli elämys, sillä sain nähdä upeita saamelaisperinteitä kunnioittavia asuja, mukavia tanssiesityksiä ja ennen kaikkea lasten ja nuorten esiintymisen iloa. Ullan tyttären asu oli muuten todella upea ilmestys ja oli hauska nähdä kuinka perinteitä voi yhdistää muodikkaasti tämän päivän trendeihin.

Olimme järjestäneet myös tapaamisen Utsjoen koululla opettajien ja sivistystoiminnasta vastaavien henkilöiden kanssa, joille esittelimme Letken toimintaa laajasti. Tuula Väisänen myöskin muisteli Outoguru -hanketta, jossa olivat pääosassa juuri nuoret ja heidän esittävän taiteen harrastaminen. Tuula muisteli, kuinka Utsjoen koululla järjestettiin yksi Outogurun festivaaleista, jonne nuoret kerääntyivät ympäri Lappia työpajoihin ja esityksiin. Näitä nuoria onkin tullut reissuillamme Tuulalle vastaan ja voi sanoa, että heillä taitaa olla erityinen paikka hänen sydämessään. Mutta takaisin Utsjoelle, missä suunnittelimme kunnan työntekijöiden kanssa ilmaisutaidon tehoviikonloppua, josta hyötyisivät niin lapset kuin aikuisetkin työpajojen ja esitysten merkeissä. Aika näyttää mihin sellainen puolestaan johtaa.

Taidetapahtumassa tuomaroitiin myös voittaja, mutta ennen sen julkistamista esiintyi karigasniemeläinen tyttö upealla tanssiesityksellään. Vieressäni istui kolme poikaa, jotka kertoivat hyvin ylpeänä, että tyttö on juurikin heidän luokkakaverinsa. Taputukset, jotka tyttö sai, olivat valtaisat ja jos minä olisin ollut sen tytön äiti, olisin pakahtunut ylpeydestä. Voiton vei tällä kertaa ivalolaiset lapset, jotka voittonsa myötä lähtevät jatkamaan kilpailua taidetapahtumaan Ouluun vielä tänä keväänä. Onnea matkaan siis heille!

8.4.2011

Letke Inarissa

Tuula Väisänen

Pinnan alle on kertynyt paljon asioita muhimaan. Kunnista löytyy aina

niitä henkilöitä, tekijöitä, joilla on ollut kykyä nähdä omassa elinympäristössään olevia,

piileviä resursseja. Näihin rupeaa kiinnittymään toiveita, ajatuksia, visioita. Näihin olemme Letken kuntakierroksilla törmänneet miltei jokaisessa käymässämme paikassa. Tapaamiset ovat olleet avointa dialogia ja luovia hetkiä, missä voi antaa unelmiensa käydä toteen. Maaliskuun lopussa vierailimme Ylä- Lapissa, Ivalossa, Inarissa ja Utsjoella. Tapasimme sivistys- ja kulttuuripuolen henkilöitä, kirjastovastaavia, paikallisia harrastajia sekä muuten aktiivisia ihmisiä. Ivalossa on tullut jo aiemminkin ilmi, että toimintaa on monenlaista; pitkänlinjan harrastajateatteri Ivaloiset, kuoro- ja tanssiryhmätoimintaa. Mitä tarvittaisiin? Kouluttajia ja vetäjiä teatteripuolelle, erityisesti lasten- ja nuorten toimintaa kehittämään. Paikallishistoriasta (Evakkoaikaan liittyen) haluttaisiin kirjoittaa näytelmä, josta voisi saada aikaiseksi spektaakkelin, missä yhdistäisi näitä eri osatekijöitä; teatteria, kuoroa ja tanssia. Inarissa oli tapaamisessa mukana myös metsähallituksen edustaja! Inariin on valmistumassa Lapin olosuhteissa mittava kulttuurilaitos Sajos, saamelaisalueen kulttuurikeskus.

Sajos varmasti omalta osaltaan virkeyttää kulttuuripuolen toimintaa ja toisaalta asettaa haasteita saada tekijöitä ja toimintaa. Inarin kuntaan olisi tarvetta kokopäivätoimiselle kulttuuriohjaajalle, joka toimisi ryhmien ohjaajana ja pitäisi kouluissa esittävän taiteen työpajoja. Inarissa muhii omia juttuja: haluttaisiin saada Sajoksen rantaan oma ooppera. Entä miten hyödynnettäisiin joka talvi Skabmagovatiin(alkuperäiskansojen elokuvafestivaaliin) rakennettavaa Revontuliteatteria, ulkoilmaesitystilaa? Saamelaisalueella ammatillisesti ohjattua teatteritoimintaa varmasti kaivattaisiin, siellä olisi oma erityisaiheistonsa esitysten tuottamiseen. On harmi, ettei Suomessa ole saamenkielistä ammattiteatteria niinkuin Norjan Kautokeinossa ja Ruotsin Kiirunassa. Tällaisen ajatuksen itämisessä siemenet pitää heittää maahan jo varhaisessa vaiheeessa. Entä jos Inariin saataisiin lasten- ja nuorten teatteri? Jätimme muhimaan ajatuksen, että hakisimme rahoitusta 2012-2013 kaudelle palkata tällainen ohjaaja Inarin kuntaan. Nukketeatteriesitys- ja pajatoimintaa tulee syksyllä 2012 Ylä-Lappiin ja Enontekiön alueelle. Johanna Salo tulee kiertämään saamelaisalueen kunnissa viiden viikon ajan. Hänellä on teemana monikulttuurisuus ja tuliaisia Afrikasta, Beninistä, missä hän on työskenellyt afrikkalaisten lasten kanssa 2kk keväällä 2011.

Ihana talviaurinko valaisi reittiämme. Lapin maisemat näyttivät upean talvikuosinsa parhaimillaan.

6.4.2011
Letke Sodankylässä

Malla Alatalo
 

Kävimme Marian kanssa Sodankylässä jo kolmisen viikkoa sitten. Säpinää on vain vierailumme jälkeen riittänyt niin paljon, että on vallan jäänyt kertoilematta Sodankylän kunnan kuulumiset.

Maaseutuohjaaja Minttu tuli mukaan tapaamiseemme kunnantalolle, jossa meitä odotteli kulttuurisihteeri Merja Leinonen. Paikalle saapui myös Anja Kasurinen Hannuksenkartanosta sekä hetkeksi ennen omaa kokoustaan kunnanvaltuuston puheenjohtaja Ahti Korvanen. Hannuksenkartano kuulosti olevan kulttuurin saralla aktiivinen palvelutalo, jossa vietetään kerran kuussa kulttuuritiistaita. Syksyn ohjelmistoon voisi mahduttaa jonkin pienen esityksen Mintun ohjaamilta ryhmiltä.

Mintulla oli hieno idea, kuinka voisi hyödyntää talven hiljentämää toria – sinne voisi rakentaa Terracotta-armeijan henkeen lumiukko-armeijan! Valaisemalla lumiukot saisi aikaan vaikuttavan ympäristötaideteoksen. Lumiukoin elävöitetty talvitori olisikin sitten loistava paikka pitää pieniä esityksiä talven mittaan. Pikavauhtia etenevä kevät on tosin tainnut jo nielaista enimmät lumet, joten armeija saanee odottaa ensi talveen.

Kun kesä puolestaan hiljentää hetkeksi harrastajaryhmien toiminnan, pääseekin Minttu touhuamaan Merjan kanssa Kitisen kesä -tapahtumaa, jonne tänä vuonna saapuu esiintyjäryhmiä niin Ruotsista, Norjasta kuin Venäjältäkin.

8.3.2011

Letke Tunturi-Lapissa Muoniossa ja Kolarissa

Malla Alatalo
 

Torstai-aamuna 3. maaliskuuta Letke-tiimi heräili Muonion kunnan pohjoisrajalla Kätkäsuvannossa. Päivän ensimmäinen tapaaminen oli sovittu Muonion yläkoululle. Aamupäivä oli keväinen ja kirkkaan aurinkoinen, mutta tuuli puhalteli lujasti tahtoen tarttua auton ohjaksiin aukeilla paikoilla. Kunnialla selvisimme Muonion kylille saakka keskustelemaan paikallisten kulttuuritoimijoiden kanssa. On hauska huomata, että pienissäkin kunnissa tuntuu olevan virtaa ja innostusta toimia kulttuurin parissa. Muonion vierailun aikana oli mielenkiintoista kuulostella Letken korvin myös paikallisen matkailuyrityksen työntekijän mietteitä mahdollisesta yhteistyöstä. Vierailun jälkeen lähdimmekin yhdessä Harrinivan edustajan kanssa tervehtimään huskytarhan asukkaita ja lounastamaan ennen Kolariin siirtymistä.

Ai niin! – Hauska sattuma oli, että lounastaessamme muoniolaisessa thaimaalaisravintolassa jo edellisenä päivänä, matkalla Hettaan, tapasimme Tunturi-Lapin työpajojen väkeä. Saimme tilaisuuden esittäytyä jälleen aivan uudenlaiselle taholle. Letken välittämä esittävän taiteen työpaja- ja koulutustoiminta voi olla juuri sellaista voimaannuttavaa kulttuurista tekemistä, jolla on kauaskantoisia hyvinvointia ja työkykyä edistäviä vaikutuksia.

Iltapäivän tapaaminen Kolarissa oli järjestetty kirjaston yläkertaan. Paikalle saapui kirjaston oman väen lisäksi henkilö Ylläksen tapahtumatuotannon puolelta (Ylläs Soikoon, Kino Ylläs) sekä jo eilen ohi mennen tapaamamme Tunturi-Lapin työpajatoiminnan johtava yksilövalmentaja. Tulipa paikalle myös toimittaja Luoteis-Lappi -lehdestä. Ymmärsin, että hän toimii myös paikallisessa näytelmäryhmässä.

Pääsimme jälleen keskusteluissamme paikallisten omien esitysideoiden pariin. Aareavaaran murha on vanha laulelma, josta voisi kolarilaisten käsissä syntyä erityisesti paikallista väestöä kiinnostava esitys. Jo näiden muutaman vierailun aikana on saanut huomata, kuinka mielellään kuntalaiset kertoisivat näyttämöllä paikallishistoriaan kytkeytyviä tarinoita. Kolarilainen kulttuuritarjonta keskittyy lastenkulttuuriin, jolle tuntuukin olevan tilausta. Aikuisväestöä sen sijaan on toisinaan vaikea houkutella esityksiin, etenkin arki-iltaisin.

Illan jo hämärtyessä olimme perillä Rovaniemellä. Kuluvan viikon vietämmekin toimistohommissa ja kuntavierailuja jatkamme ensi viikolla Sodankylässä.

7.3.2011

Letke Tunturi-Lapissa Enontekiöllä

Maria Gullsten
 

Letkeläisten maakuntamatkailu jatkui heti seuraavalla viikolla länsirajalla Tunturi-Lapissa. Autoon pakattiin taas esitteiden ja julisteiden lisäksi roppakaupalla uteliaisuutta ja innokkuutta. Itse henkilökohtaisesti en ollut koskaan käynyt Muoniossa, Enontekiöltäkin vain ohi ajellut, joten odotinkin mielenkiinnolla reissuamme kaikin puolin.

Enontekiön Hetassa esittelimme Letken ja Kulttuurirakka -hankkeen toimintaa ja keskustelimme mm. esittävästä taiteesta ja nuorten harrastuksista kunnan ja luontokeskuksen työntekijöiden sekä taiteilijoiden ja yrittäjien kanssa. Keskustelumme oli todella hedelmällistä, sillä pääsimme ideoimaan ja kaivamaan esille melkein haudattuja unelmia ja haaveita. Saimme nimittäin kuulla, että noin kymmenen vuotta sitten Enontekiöllä oli toiminut aktiivinen harrastajateatterityhmä, joka oli ammattiohjauksen johdolla valmistanut esityksen nimeltä Hukka salko. Esitys oli ollut mitä ilmeisimmin suuri menestys, sillä sitä muisteltiin edelleen lämmöllä ja sellainen haluttiin toteuttaa uudestaan.

Toinen selkeä haave Enontekiöllä liittyi Yrjö Kokon kirjoittamaan Pessi ja Illusia teokseen. Kokko, joka aikoinaan asui mm. Enontekiöllä, on tärkeä henkilö paikallisille ja hänen kulttuurillista tuotantoaan pidetään arvossaan. Pessi ja Illusia olisi heidän mielestä hyvä teos toteuttaa näytelmänä ammattiohjauksen johdolla. Letke todellakin haluaa myös tehdä töitä näin hienon unelman toteuttamiseksi!

4.3. 2011

Letke Itä-Lapissa

Tuula Väisänen
 

Letke vieraili Itä- Lapin kunnissa 22.- 23.2. Tämä oli Letken ja Kulttuurirakka -hankkeen ensimmäinen maakuntaesittäytyminen. Tuottaja Maria Gullsten, tuotantoassistentti Malla Alatalo sekä Letken hallituksen puheenjohtaja Tuula Väisänen tapasivat kahden päivän aikana Kemijärven, Sallan, Savukosken ja Pelkosenniemen kulttuuri-, sivistys- ja vapaa-ajan toimen henkilöitä.

Letkellä oli käsissään historiansa ensimmäinen, painolämmin kevätlehti, jolla markkinoidaan lappilaisen vapaan kentän ryhmien esityksiä maakuntaan. Monipuolinen tarjonta sisältää sirkusta, teatteria, monologiesityksiä, tanssia, työpajoja sekä nukketeatteria. Kuntakeskusteluissa kävikin ilmi, että Lapin ulkopuolelta esityksistä tulee mainoksia päivittäin kyllästymiseen asti. Lappilaisia tekijöitä haluttaisiin mielellään tukea (siis ostaa lappilaista taidetta!), mutta niistä ei välttämättä ole tietoa. Letkellä on tässä selkeä rooli toimia tilaajien ja tekijöiden välissä tiedottajana ja välittäjänä. Teemme Lapissa pioneerityötä valtakunnallisesti ajatellen, koska tällainen agentuuriajatus on varhainen vielä koko Suomessa.

Sen lisäksi, että Letke markkinoi ryhmien esityksiä ja kertoi toiminnastaan muutenkin, keskustelimme kunnissa toimivien nk. maakuntaohjaajien roolista. Letken Kulltturirakka -hankkeen ja OKM -rahalla palkatut kuukausipalkkaiset ohjaajat toimivat tällä hetkellä juuri Itä- Kairan alueella sekä Sodankylässä. Joissakin kunnissa ohjaajien rooli ja yllättäen tupsahtaminen oli herättänyt kummastusta. Ohjaajien rooli pohjautuu ajatukseen kulttuurin saavutettavuudesta koko maakunnassa. Ohjaajat ovat harrastajateatteriryhmien käytettävissä ohjaajina, sen lisäksi he perustavat nuorille omia ryhmiä ja ovat muutenkin yleisesti käytettävissä ideoimaan esim. tapahtumia tai pitämään kouluissa työpajoja. Kukin ohjaaja sopii itse henkilökohtaisesti omat työtehtävänsä omien resurssiensa mukaan. Letke maksaa ohjaajille kuukausipalkkaa. Ohjaajat tekevät yhteistyötä myös alueteatterin kanssa ÄäägA polkujen saneeraus työpajassa ja esityksessä. ÄäägA on viikon mittaisilla rundeilla Itä-Lapin kunnissa helmi- maaliskuun ajan. Luulenpa, että tällainen kuukausipalkkainen maaseutuohjaaja toiminta on myös pioneerityötä Suomessa. Kokeilin sitä ensin myrskyrahoitteisessa Outoguru- hankkeessa, mihin palkattiin viisi kuukausipalkkaista ohjaajaa kymmenen kunnan alueelle toimimaan nuorten ryhmien kanssa. Ohjaajien käynnissä olevista projekteista kunnissa voi lukea lisää Kulttuurirakka hankkeen sivuilta.

Kunnissa mennään hyvin erilaissa tilanteissa. Kemijärvellä on vahvaa harrastajateatteritekemistä Kemppateatterissa, missä on periaatteena käyttää ammattiohjaajia ja kaupunki tukee tätä toimintaa. Hienoa Kemijärvi! Kemijärvellä tuli vahvasti esille tarvetta nimenomaan työskennellä virkeiden senioreiden kanssa. Hyvinvointipalvelut kuuluvat tänä päivänä kulttuurin työnkuvaan koko ajan voimakkaammin. Teatteri ja muu esittävä taide on hyvä väline eri ikäryhmille. Sallansuilla Sallassa on myös vakituinen ohjaaja, joka käy Posiolta asti hoitamassa pestiään. Savukoskella taas lymyää lapinmaan kuulu harrastajateatteri Rösölänperän ruppanat, jotka saivat Letken ohjaajan ohjaamaan uusinta esitystään. Pelkosenniemellä päästiin keskusteluissa luovaan vaiheeseen ja ihmisten unelmiin, kun ideoitiin jokivalkeat tapahtumaa paikkakunnalle. Letke on myös sitä varten, että kunnissa voidaan päästää irti omat luovat ideat, jotka odottavat oikeaa aikaa ja tekijöitään! Miten mahtavaa, että saamme olla mukana ideoimassa uusia tapahtumia ja esityksiä räätälöitynä juuri kyseisen kunnan ja siellä toimivien ihmisten toiveisiin, ideoihin ja ajatuksiin. Letke on dialogia ja toimintaa ihmisten kanssa eikä pelkkä markkinointiväline. Oi Itä- Kaira ja sen kuuluisa prinsessa...